Monday, January 28, 2013

paluuahdistus

Täällä ollaan taas, kotosalla. Olin viime viikolla Suomessa ja matkasta tulikin pari päivää pidempi erään herkullisen rillikaupan takia, jonne oli pakko mennä katsomaan uusia kehyksiä.
Suomessa oli muuten kylmä, -25 astetta! Nyt onkin sitten nuha ja kuumetta.

Suomitunnelmaa:
Mangustiperheen pienimmät pakkasnokosilla lastenhuoneessa.

Kivan reissun jälkeen on ollut jotenkin supervaikeaa kotiutua taas tänne. Työrintamalla on edelleen hiljaista ja jännittää, että mahdankohan koskaan löytää täältä töitä. Samaan aikaan Suomessa mulla olisi ollut varma ja kiva työ - ja bonuksena superkivat työkamut. Nils yrittää lohduttaa aina sanomalla, että onnekas on se, jolla on joku ketä kaivata ja kenen luokse haluta. Niinpä niin, tottahan se on, mutta kivaa olisi saada kaikki lähelle ilman sitä ikävä-juttua. Huomaan myös, että aina silloin kun kaikki ahdistaa niin alan tekemään uusia sisustussuunnitelmia. Auttaisiko jos rakentaisin uuden pöydän keittiöön tai maalaisin nuo ovet, entä mitä jos räjäyttäisin koko olkkarin uuteen uskoon?

Uusioperhekäsitteitä lainatakseni meillä oli myös 'lapsiviikko' viime viikolla. Pojat oli siis meillä kun palasin ja senkin takia oli hieman vaikeaa sopeutua tänne. Tottuminen siihen, että välillä ollaan kahdestaan ja välillä ei, vie multa vielä hiukan aikaa. Ei voikaan mennä niinkuin haluaa vaan pitää muistella, että olikos treenejä ja milloin. Ja aina pidemmän näkemättömän jakson jälkeen pitää hiukan testailla, että pitääkös se Laura kuria niinkuin iskä vai ei. Mutta samalla kuulin myös miten kaikilla on ollut mua hirmuinen ikävä - erityisesti Maurilla, joka on aina superdieetillä kun mamma on poissa. Sain myös vastata 7-vuotiaan kysymyksiin siitä, että tykkäänhän olla yhtä paljon täällä kuin siskon lasten kanssa Suomessa. Ja että enhän halua mennä takaisin Suomeen vaan viihdynhän varmasti myös Norjassa.

Paluun aiheuttamissa ahdistustunnelmissa rohkenin mennä kolkuttelemaan naapurin ovelle ihan ilman mitään syytä eli ängin siis itseni kylään. Viime viikolla kävin myös paikallisessa vapaaehtoiskeskuksessa kysymässä jos niillä olisi mulle käyttöä. Sovittiin, että menen tällä viikolla Maurin kanssa moikkaamaan erästä yksinäistä mummoa vanhainkotiin. Minä saan norjatreeniä ja vanhukset loputtomia rapsutuspyyntöjä. Olisi muuten kiva kuulla jos joku teistä lukijoista on ollut mukana Norjan vapaaehtoiskeskuksissa?

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, mun kohdalla se todennäköisesti tarkoittaa olkkarin räjäyttämistä ja sisustusjuttuja. ;)

Sunday, January 13, 2013

vuoden viimeinen rantaretki

Jouluna tehtiin retki sinne majakalle, mutta eksyttiin myös Mandalin Sjøsandiin, mikä on yksi Norjan parhaimmista rannoista (yhteensä 800 metriä pikkupoukamia ja rantoja). Mä oon aina luullut, että sen nimi on Sjøstrand, mutta santaahan siellä on vaikka millä mitalla.



Me päädyttiin istuskelemaan Pinglebenkille ja kuunneltiin meluisia aaltoja. Viimeksi oltiin siellä, kun olin käymässä ensimmäistä kertaa Norjassa. Katsotiin kotona kuvia siltä ajalta ja tajusin, että mulla oli silloin aivan hopeat hiukset! Liian paljon silvershampoota, liian vähän peilikuvia ;)

Pingleä en ole löytänyt mistään sanakirjoista, mutta se tarkoittaa kuulemma heikkoa - eli huilattiin siis heikkojen penkillä.






sabi sushi

Moni bloggaaja kirjoittaa aina välillä siitä miten pitkän tauon jälkeen on vaikeaa kirjoittaa blogitekstiä. Mä olen ollut nyt niissä ajatuksissa. Päässä pyörii: "Mitä mä nyt tänne kirjoitan, kuka tätä edes lukee". Putouksen Sanna Raipe-Helminen kuvailisi tilannetta varmaankin jotenkin näin:
Emmääny mitää mitä mää ny vähä jotai sillä niivväliä oo.

Mutta nyt mulla on jopa jotain ihan oikeaa asiaa: me oltiin sushikurssilla! Ostin sen Nilsille joululahjaksi ja paikkana oli Kristiansandin Sabi sushi. Sama ravintola löytyy myös esim. Stavangerista ja Sandnesista. Kurssin hinta oli aika korkea ja mietinkin, että mitäköhän kaikkea siihen sisältyy. Koko kurssi oli tosi positiivinen yllätys ja me saatiin vaikka mitä matkaan mukaan: MAC-sarjan veitset, essut, ja bambumatot. Sitten vielä tietty harjoitellut nigirit ja makit takeaway-boksiin!

Vaikeinta koko hommassa oli se, että sai riisin pysymään kasassa niin ettei se kuitenkaan tarttunut käsiin. Nils lotrasi liikaa veden kanssa ja sen rullat räjähtivät alussa, mutta se tsemppas loppua kohti ja teki nätimmät nigirit kuin minä. Mulle iski puolestaan taco-efekti: yritin haalia liikaa täytteitä, jolloin en saanut edes suljettua makirullaa kunnolla.




seesaminsiemenet hujan hajan  

Sen jälkeen kun oltiin saatu omat monet harjoituskappaleet valmiiksi, luultiin että aletaan syömään niitä, mutta saatiinkin kuulla kokin tarjoavan omat erikoisuutensa. Ei siis muuta kuin omat ruuat kassiin ja pöydän ääreen odottamaan!

Meille tarjoiltiin yhteensä 3 levyllistä täynnä erilaisia susheja. Meitä oli vain noin 7, joten näistä riitti paljon ja jokaiselle.  



Illan jälkeen huristeltiin masut pulleina takaisin Vigelandiin ja nyt pidetään hiukan ruokalepoa. Kohta on luvassa kattaus II, sillä pitäähän noita omiakin harjoituskappaleitakin maistaa! :) Nilsillä on yhteensä 3 takeaway boksia, mulla onneksi vain kaksi.

Hauskaa viikkoa! Mulla on luvassa pesuhuoneen "extreme makeover" ja matka Suomeen <3

Sunday, January 6, 2013

putous

Seuraako moni teistä Putousta?
Minä seuraan! Olen katsonut sen joka vuosi ja kerran ollut jopa siskon kanssa paikan päällä katsomassa lähetystä. Syy miksi kirjoitan siitä nyt on se, että se alkoi taas ja mikä parasta: sen pysty katsomaan netistä ilman maantieteellisiä estoja! Tervetuloa jokaviikkoinen suomitv-hetki :)

Putouksessa on mukana 7 näyttelijää, jotka kaikki osallistuvat sketsien ohessa vuoden sketsihahmokilpailuun. Tämän vuoden sketsihahmot esiteltiin eilen ja mun lemppareita taisivat olla Sanna Raipe-Helminen ja Samppa Linna.

kuva

Saturday, January 5, 2013

naapurisopua

Naapurit oli meillä tänään kylässä. Nuo sosiaaliset tilanteet menee mulla yleensä saman kaavan mukaan:

Aluksi olen hermostunut, että mitenkäs nyt tämän kielen kanssa. Osaankohan puhua tai ymmärränköhän muiden puhetta.
Jonkin ajan kuluttua kaikki on ok ja puhun ilman ongelmia. Saatan heittää jopa vitsin!
Jossain vaiheessa aiheet vaikeutuvat ja putoan kelkasta.
Alan manailemaan mielessäni miksi en ole lukenut enemmän, opiskellut enemmän, oppinut enemmän!
Sitten haluan kertoa jotain, mutta pyydän Nilsiä kertomaan jutun puolestani. Nils-pirulainen ei suostu - ei koskaan.
Selitän asian ja tuntuu kuin änkyttäisin miljoona vuotta samaa juttua + hun/han -sanat menee ihan sekaisin. 
Lopuksi tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että "Voi tuota, jolla kestää niin kauan kertoa asioita."

Takana on kuitenkin kiva ilta, panikoimisesta huolimatta. Naapurin rouva tekee yövuoroja ja on paljon päivisin yksin kotona. Sain taas kerran kuulla, että olen milloin vain tervetullut käymään. Helsingissä totuin siihen, että toisten luo ei voinut todellakaan mennä noin vaan kylään - ilmoittamatta. Ja jos joskus harvoin oma ovikelloni soi, se oli tv-lupatarkastaja - eikä sille nyt ainakaan kuulunut avata ovea!
Onko tuo perinteinen suomalainen ajatustyyli vai ihan vaan mun oma huono tapa? Miten vaan, 
nyt on yksi vanha käyttäytymismalli rikottavana eikä auta muuta kuin rohkeasti suunnata kohti naapuritonttia.

Nyt käyn närppimässä loput mudcakesta ja lueskelen lisää Peppiä, jota aloittelin jo eilen. Pepin kantta koristaa eilen otetussa kuvassa shampanjalasillinen, joka hörpittiin mun synttäreiden kunniaksi. :)

Some day you will be old enough to start reading fairy tales again.
C.S. Lewis


Wednesday, January 2, 2013

31/12/2012

En voittanut uudenvuodenaaton peliolympialaisia. Fifa13 meni ihan penkin alle vaikka naapurin poika totesikin, että "Mä luulin että sä oot paljon huonompi!" Yllätysvoitto tuli singstarissa, jossa biiseinä olivat Lady Gagan Pokerface ja Bryan Adamssin siirappiballadi. Bilistä ei ehditty enää ottaa repertuaariin, sillä siinä olisi mennyt koko ilta. Tinatkin valettiin ja mulle luvattiin onnea sekä ystävän vierailu. Nilsille pamahti epäonni ja pojille taisi ropista rahaa. 

Keskiyöllä siirryttiin ulos ja Mauri tuli mukaan. Se leikki tennispallolla, kun raketit paukkuivat. Sisällä se on alkanut murista ohi ajaville autoille, mutta raketeista se ei välittänyt mitään. Se heitti talviturkinkin jo tiistaina, kun oltiin rannalla kävelemässä, ja olisi pulikoinut siellä vaikka kuinka kauan - jotain häikkää siinä siis on... :)

Vasemmalla me Buzz-pelissä, oikealla turnerit sulamassa

Me viritettiin myös photobooth keittiön nurkkaan ja käytettiin samoja maskeja, 
jotka mulla oli läksiäisissä. 

Sekalainen joukko otoksia - enemmän tai vähemmän punaisia...


..lopuksi oli maurin vuoro..