Tuesday, February 26, 2013

stavanger

Me oltiin viime viikonloppuna Stavangerissa. Mä pidin öljykaupungista todella paljon ja nyt tuo läheinen Kristiansand tuntuu niin harmaalta laatikkokaupungilta. Kristiansandissa korttelit on neliöitä ja kadut menee viivasuorasti, mutta Stavangerissa oli mukulakiviä ja korttelit meni miten sattui - pointsit sille!







Me majoituttiin ihan Nokas-ryöstön kulmilla ja hotellin sisäänkäynti oli juuri siinä kohdassa missä yksi niistä poliiseista kuoli. Te jotka ette ole leffaa nähneet: käykää lukemassa wikipediasta! Kyseessä on yksi Norjan suurimmista ryöstöistä ja kohteena oli Norjan pankki. Mukana oli monia henkilöitä ja Nils kertoi että sen jälkeen liikkui paljon juoruja siitä, että kuka ei jäänyt kiinni ja kuka pääsi karkuun. Erään ryöstäjän veli menehtyi hieman ryöstön jälkeen veneonnettomuudessa ja kaikki ovat varmoja, että myös hän oli mukana juonessa eikä kyseessä ollut pelkkä onnettomuus.
Leffa oli yllättävän hyvä, aidon tuntuinen ja ehkä siksi jopa pelottava. Suosittelen! :)

Javel, takaisin Stavangeriin! Me mentiin sinne perjantaina ja lähdettiin takaisin sunnuntaina. Hotelli oli bueno, mutta läheisen Breiavatnetin lokit toimivat liiankin tehokkaana herätyskellona. Sää oli mitä mainioin ja mun hiihtoreissulla saama korvatulehdus kesti menoa ihan kohtuullisesti. Nils polkasi lauantaina futisotteluun ja mä jäin suosiolla kiertelemään vielä kaupungille. Lauantaina käytiin jopa leffassakin katsomassa Anna Kareninaa, mutta sepäs oli huono leffa. Tai ehkä siihen tilanteeseen täysin epäsopiva ja jollain lailla liian teatterimainen.

Seuraavalla kerralla pitää ottaa enempi selvää ravintoloista, sillä nyt eksyttiin nälän mukaan läheisempiin ravintoloihin. Lauantaina päädyttiin Bullockkiin ja siellä oli istuimet lehmäntaljaa ja vähän ajan päästä huomasin, että seinätkin on samaa lajia. Jaiks.

Hintatasosta en olekaan kirjoittanut paljon, mutta tässä esimerkkinä Bullockin hintoja:

  • päivän kala 40 euroa
  • jälkiruuat pyöri 13 eurossa
  • lasten pihviannos oli 26 euroa ja rapiat
  • Nils otti 150 gramman pihvin (31eur) ja siihen päälle perunat (4eur) ja kastike (4eur)


Noh, unohdetaan että täällä on niin pirun kallista ja katsellaan kuvia!

Karamellikadulla:











Öljymuseon Geoparkenissa:








-----




Ps. Kiitos kaikille kommenteista liittyen työnhakuun. Auttaa kummasti, kun kuulee etten ole ainoa, jolla on ollut vaikeuksia sen suhteen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :)



Monday, February 25, 2013

Knaben

Viime viikko oli täällä talvilomaviikko. Meidän piti lähteä Suomeen, mutta Nilsin isä on sairastellut niin paljon että oltiin kotona sen varalta jos jotain sattuukin. Mälsää, mutta yritin asennoitua positiivisesti ja unohtaa alkuperäiset pläänit.

Yhtenä päivänä me suunnattiin kohti Knabenia, jossa Nils on ollut paljon pienenä hiihtämässä. Maisemat oli ihania ja aurinko paistoi. Mä olen viimeksi hiihtänyt yli 10 vuotta sitten, mutta päivä meni kumman leppoisasti. Jälkitaudit ja lihassäryt onkin sitten eri asia...







Mä olen aina aatellut, että hiihtäminen on rentoa hommaa aika tasaisella alustalla. Knabenissa oli tosi jyrkkiä mäkiä ja siinä mentiin alas painovoiman ja paniikin avustuksella. Loppuvaihe olikin sitten piste iin päälle, kun jouduttiin laskemaan "metsän" läpi (katso viimeinen kuva). Mulla oli vielä Nilsin isän liian pitkät sukset, joten siinä ei pahemmin ehtinyt/pystynyt mutkissa kääntymään.



Laskuista selvittiin ja sitten olikin paussi paikka!

Juomat kylmään ja nakit lämpiämään. 
Alkupalaksi haukattiin perinteiset Kvikk Lunsjit ja polteltiin vaahtokarkkeja. 





Tauon jälkeen valittiin Nilsin opastuksella lyhyempi reitti ja lähdettiin liikkumaan sytkärinmakuiset nakit masuissa. Kertakäyttögrilli pitäis kyllä kieltää laissa, siitä tuli kamalan makuiset purtavat. Kaasu haisi vielä paluumatkalla autossa, ihan kuin meillä ois ollu sen hajuinen wunderbaum roikkumassa takapeilissä :P

Tuo lyhyempi reitti osottautuikin sitten laskettelurinteeksi ja seikkailtiin siellä lumilautailijoiden keskellä. Ei muuta kuin suunta kohti oletettua lähtöpaikkaa ja hiihtämättömiä maisemia...






Tässä vaiheessa, kun maali oli konkreettisesti näkyvillä, matkapahoinvointia stressaava J muisti kysyä että: "Otithan iskä sen pahoinvointitabletin myös paluumatkalle?!" Me todettiin, että placebo on hyvä juttu ja Nils antoikin J:lle D-vitamiinitabletin kotona lähtöhetkellä, ja totesi tuon kysymyksen jälkeen yhden pillerin kestävän jopa 12 tuntia.
"Jaahas," sanoi J ja automatka meni muitta mutkitta :)

Hiihtoreissu kesti kaiken kaikkiaan 4,5 tuntia. Loppuvaiheessa kellään ei ollut enää syvyysnäköä, kun oltiin oltu koko päivä aurinkolaseissa ja illan pimentyessä lumi näytti vain tasaiselta paperilta. Auttoi kummasti laskuissa. ;)

...Tapahtui seuraavana päivänä
Minä menin lääkäriin korvasäryn takia ja kummatkin nilkat olivat aivan muussina. Oikea ranne oli myös saanut osansa ylipitkistä sauvoista (kunnossahan ei ollut mitään vikaa!) ja tuntui kuin mulla ois ollut jännetupin tulehdus. 
Nyt neljän päivän jälkeen meikäläinen on antibioottikuurilla ja nilkka on edelleen sen verran kipeä etten pysty hikoilemaan tänään spinningissä vaikka lääkkeet antaiskin myöden.  

Ut på tur, aldri sur!

Saturday, February 16, 2013

Sirlig.dk


Työttömän arki on näköjään sitä, että panikoi, stressaa ja murehtii. Kaikki kommentoivat samalla lailla, että "kyllä se työ sieltä vielä löytyy, usko pois." Mitä jos ei löydy? 

On supervaikeaa todistaa pelkällä hakemuksella, että kyllä mä sitä norjaa osaan puhua ihan hyvin. Puhelimessa saan kuulla, että kielitaito on hyvä, mutta sitten sähköpostiin pamahtaa kuitenkin ne vakiolauseet siitä miten en tällä kertaa päässyt hakuprosessissa eteenpäin. Kummallisin tapaus sattui Kristiansandin Adeccossa, jossa olin viime viikolla haastattelussa. Haastattelija kommentoi, että puhun tosi hyvin norjaa eikä ole mitään ongelmia sen suhteen. Hän oli vastuussa sosiaalialan työpaikoista ja kysyi olenko hakenut toimistohommia heidän kautta - heillä on ollut kuulemma monia paikkoja joihin olisin ollut kokemuksen perusteella erittäin hyvä. Sanoin, että olen hakenut juu, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Siitä yllättyneenä tämä haastattelija lähti keskustelemaan niistä toimistohommista vastaavan henkilön kanssa ja palasi takaisin kertoen, että tämä henkilö haluaa palkata sellaisia jotka asuvat lähempänä Kristiansandia.... Matkaa täältä Kristiansandiin on minuuteissa ehkä 40-45 ja meidän naapureista ja tuttavista monet työskentelevät siellä. Ja sama aika mulla meni seutubussilla Espoosta Helsinkiin. Paikallinen NAV-henkilökunta raivostui, kun kuuli mikä syy mulle oltiin annettu ja sanoivat suoraan, että se on täysi vale eikä oikea syy. Kaikki olivat ihan forbannet, mutta minkäs teet.  

Kieliongelman lisäksi mulla on silloin tällöin nimiongelma. Olen luullut, että Laura on ihan kansainvälinen ja helppo nimi, mutta ei täällä. Ekat minuutit puhelimessa menee siihen, että pitää selittää mikäs nimi se sellainen on ja mistä maasta olen muuttanut. Joinakin päivinä oon ehdottanut Nilsille, että kurvataanko maistraattiin kauppareissulla, jotta hoituis työnhakukin helpommin ;) 

Ongelmista huolimatta miltei joka paikkaan pääsisi kyllä töihin, jos menisin NAVin kautta "praksis"-nimikkeellä. Se tosin tarkottaisi sitä etten saisi mitään palkkaa. Tai sitten pitäisi hakea erillistä avustusta, mitä en saisi sillä en ole ollut tarpeeksi kauan työttömänä. Onkohan tällainen käytäntö myös Suomessa? Tavoitteena on tarjota työttömille kokemusta ja helpompaa tuloa työmarkkinoille. Sen kautta saisi norjalaisen suosittelijan, mutta miten pitkään sitä eläisi vapaaehtoistyöllä maailman rikkaimpiin maihin kuuluvassa valtiossa?
_ _ _ _

Työnhaun sivussa sitä ehtii välillä surffailemaan netissä ja etsimään kaikkea kivaa mitä voisi hankkia kotiin sitten kun tilille pamahtaa asia nimeltä palk-ka. Näitä en jäänyt vaan miettimään vaan tilasin ne heti itselleni. Pilvitaulun olisin voinut ottaa vaikka vielä suurempana, se on tosi söötti livenä.

kaikki kuvat + tuotteet: sirlig.dk









Saturday, February 9, 2013

Norsk Melodi Grand Prix 2013

Täällä ollaan katsottu Norjan euroviisuehdokkaita telkusta ja Suomen netistä. Jopa Nilsin mielestä Suomen ehdokkaat olivat parempia. Norjalla oli meidän sohvatuomareiden mielestä vain pari OK:ta esiintyjää ja loput olikin sitten uskomattoman tylsiä ja mitäänsanomattomia kappaleita.

Voittajaksi selviytyi Margaret Berger kappaleellaan I Feed You My Love.
Margaret sai yli 100 000 ääntä ja toiseksi tullut miltei 60 000 kappaletta.

Me vaihdettiin tämän kohdalla kanavaa, mitä mieltä te olette?

Thursday, February 7, 2013

Spring!

Täällä sitä sählätään Polyvoren kanssa. Tein siellä elämäni ensimmäisen kollaasin ja nyt se ilmestyikin jo julkaistuna mun blogiin. O'u, nyt äkkiä tekstiä ja päivitystä ettei ole vain pelkkä irrallinen kuva karamellivärejä.

Työnhaun vastapainoksi oli pakko alkaa ajattelemaan kivempia juttuja. Aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta ei kuitenkaan sada. Ihanaa! Lämpimien säteiden innoittamana tein kevätkollaasin. Lenkkarihullu kun oon niin mukaan eksyi herkkupopoja ja bonuksena Fjällrävenin söötti reppu.

Aurinkoista torstaita! 


Spring!

Tuesday, February 5, 2013

korujuttuja

Viime suomireissulla käytiin siskon kanssa ihastelemassa Linda Toyen koruja ja mukaan lähti ihania juttuja. Ekaksi nappasin saman kuin siskokin - mustat helmet pinkillä ketjulla:


Sitten bongasin nämä vaaleanpunaiset helmet hopealla ketjulla. 


Edellisten lisäksi otin vielä pikku-pikkuriikkiset vaaleanpunaiset helmet, mutta niistäpä ei ole kuvaa. Tässä muita tunnelmia:



Maikulla on myös Lindan mallistoa rannekorun muodossa ;)


Friday, February 1, 2013

perjantaikortit

Teippailin perjantain kunniaksi kortteja seinälle - ja hiukan myös paluuahdistuksen aiheuttaman sisustusfiiliksen innoittamana. Löysin aikoinaan Kiasmasta Nauhgty Little People Postcards -kortit ja nyt valkkasin valikoimista ne ei-niin-härskit-yksilöt :)











Ha en god god helg!!

Me vaihdetaan nyt kanava Idoliin ja ootetaan Nilsiä kotiin lentokentältä. Se oli duunireissulla Bergenissä - pojat oottaa tuliaisiksi suklaata, minä kainaloa :)


lak-rit-si

Kävin tällä viikolla norjan kokeessa. Pohjoismaisena mitään kokeita ei tarvitsisi suorittaa, mutta halusin itselleni jonkinlaisen kirjallisen todistuksen kielitaidosta työnhakua auttamaan. Koe koostui suullisesta ja kirjallisesta osuudesta. Kirjallinen osuus meni mainiosti ja kuullun ymmärtäminen oli ohi ilman ongelmia. Iltapäivästä päästiinkiin sitten suulliseen osuuteen...

Puhun päivittäin paljon norjaa ja meillä on kotikielenä norja. Ainoastaan kohteliaisuussanat kaikuu meillä suomeksi, kippistä myöden. :) Tämä huomioiden mun ei olisi pitänyt olla yhtään paniikissa tuosta suullisesta osuudesta. Jännitin kuitenkin niin paljon, etten muista yhtään mitä puhuin. Suullinen osuus tehtiin kaiken lisäksi parityönä ja mulle suunnattu pari ei osallistunut "keskusteluun" ollenkaan vaan puhui koko ajan pelkästään opettajille, jolloin minä istuin hiukan pöllähtäneenä siinä sivussa. Ja sitten kun avasin suuni, änkytin ja ihmettelin että mitäköhän mä just sanoin. Eli sellainen oli se suullinen osuus. En yhtään ihmettelisi jos arvosanaksi tulee hylätty.

Kokeesta menin kotiin ja itkin silmät punaisiksi. Paruin siis harmistukseni pois! Illan agilityssa olin jo ihan oorait (niitä punaisia silmiä lukuunottamatta..) ja totesin että esiintymiskammo on inhottava juttu - se siitä.

Tänään kohtasin sitten noin 30 vuotta nuoremman kohtalontoverini: 3-vuotiaan Edithin. Edith yritti selittää mulle puhelimessa, että pappa oli tuonut lak-rit-si-pur-kin. Lakritsisanasta ei tullut edes monen yrittämisen jälkeen lakritsia vaan jotain ihan muuta ja keskustelu loppui siihen, että puhelin paiskattiin nurkkaan ja pikku-enska itki krokotiilin kokoisia kyyneleitä. Voi pientä. Sanoin että laura-täti kyllä ymmärtää. Oltiin samassa jamassa, kieliahdistuksen partaalla.

Edithille terkkuja ja kärsivällisyyttä, kyllä se lakritsi sieltä vielä muotoutuu, aivan kuin mulla tää paniikkipuhuminenkin <3


Kävin tänään mattokaupoilla ja hankin Tine K Homen raitamaton.
Tyynyt on matkalla kellariin, Mauri unten maille.



Tämä on nykyään jokapäiväistä arkea jos olen lähdössä jonnekin: Mauri piiloutuu sängyn taakse,
jottei se joutuisi olemaan eteisessä yksin, kun olen poissa.
Olkapäät alas, pää kumaraan ja sitten esitetään mykkää, kun emäntä kutsuu luokseen.