Friday, March 22, 2013

Tule jo!

Missä se Nils luuraa? Tulisi jo töistä niin päästäisiin lähtemään!
Mauri vahtii tietä (ja naapurin kissaa...) vakiopaikaltaan ja mä ompelin viimeiset tuliaisvisiirit matkaan. 

Onpa ihanaa mennä Suomeen. Meillä ei ole sen kummempia suunnitelmia tai aikatauluja ja siinä teemassa yritetään pysyä. Loppuviikosta ehditään Turkuunkin ja mennään aivan varmasti tänne haukkaamaan maailman parasta luomulihavarrasta. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!  :)


Friday, March 15, 2013

tyyliremonttia

Vielä tiistaina me käytiin juoksulenkillä auringon lämmittäessä, mutta tänä aamuna herättiin siihen, kun lumiaura kolisteli ulkona. Mä ehdin täällä jo siivota toppahousuja sun muita varastoon, mutta nyt pitääkin käydä kiikuttamassa ne takaisin.  :/

Ois niin ihanaa, kun vois jo heittää uudet kevätjutut ylle - tosin mulla ei ole sellaisia, vielä! Me ollaan menossa Suomeen ennen pääsiäistä ja aion mennä ainakin Cossille tutkimaan noita raikkaita t-paitoja, JC:lle hommaamaan lököfarkut ja Nikelle bongaamaan uudet tossut. Siinä sivussa pitää eksyä sushille ja Nils aikoo mennä oopperaan katsomaan Robin Hoodia. Sanoin sille että tervemenoa, mutta mä en tule mukaan. Yritän bongata sille jonkun kamun seuraksi.

Keväisin muhun iskee ulkoasuremontin lisäksi aina tukkaremontti. Nyt pitäiskin tilaa kampaaja Helsingistä - uusi väri ja uusi leikkaus kiitos! En jaksa enää tätä lattiamoppia etutukalla ja mitäänsanomattomalla värillä.

PS. Tuo Helsinki-matka tulee muuten onnistumaan tällä kertaa. Laivakin on jo varattu ja maksettu eikä kukaan tule kipeäksi/joudu sairaalaan ennen sitä. Piste. :)


Where is the spring?

Thursday, March 14, 2013

hyvä äitipuoli?

En ole tainnut kirjoittaa paljoakaan siitä millaista on olla "äitipuolena". Tuntuu, että aihe on hiukan tabu. Tai ei välttämättä tabu, lähinnä negatiivissävytteinen. Liian moni yhdistää isä/äitipuolen rikkoutuneeseen entiseen suhteeseen ja koko homma saatetaan nähdä hieman negatiivisena.
Myös usein ajatellaan vain lasten sopeutumista (mikä onkin supertärkeää), mutta samalla unohdetaan että myös vanhemmilla (puolikkailla ja kokonaisilla) on isot muutokset kohdattavana - niin yksilöinä kuin parisuhteessakin.

Nyt ajattelinkin rohkeasti kirjoittaa äitipuolena olemisen ajatuksia ja kertoa millaiselta se tuntuu.

Ensiksi pitää todeta, etten ole lähtenyt kyseenalaistamaan poikien äidin roolia enkä ole sitä mitenkään varastamassa, vaan olen yrittänyt pysyä mahdollisimman neutraalina esim. poikiin liittyvissä isoissa päätöksissä tai muissa vanhempien kohdalle lankeavissa jutuissa. Ja amor iski nuolensa meihin vasta eron jälkeen.

Väestöliiton sivuilla on paljon juttua aiheesta ja kieltämättä löydän sieltä todella paljon tuttuja asioita. Laitoin lainausmerkit tuohon ekaan äitipuoli-sanaan sen takia etten itse koe olevani niin äitipuoli-tyyppiä: Juu, välitän että pyykit on pesty ja huolehdin siitä että läksyt tulee tehtyä, mutta silti pidän jonkinmoisen välimatkan tunnetasolla. Väestöliitto kirjoittaakin, että "paha äitipuoli"-myytin lisäksi naiset saattavat uskoa "naiset rakastavat kaikkia lapsia"-kuvitelmaan:

Monet naiset uskovat tähän itsekin ja kuvittelevat luonnostaan rakastavansa kumppaninsa lasta siinä missä kumppaniaan. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu. Täysin toisen geeniperimän omaavaa lasta voi olla jopa hankala rakastaa. Tämä myytti kuormittaa monia äitipuolia ja saattaa aiheuttaa sietämätöntä syyllisyyttä.

Totta, välillä sitä miettiikin olenko aivan hirveä ihminen jos en koekaan heitä niin rakkaiksi. Tai mitä jos Nilsillä ei olisi lapsia ollenkaan? Missä me sitten voitaiskaan asua, Suomessa? Mutta noi "mitä jos" -ajatukset kiroan pois, sillä siihen asiaan ei voi vaikuttaa enkä haluaisikaan.




Myös se tuntuu välillä vaikealta, että mun annetaan kyllä tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä (ja mulle ojennetaan aina roskat!), mutta sitten muissa jutuissa mä tulen vähän siinä sivussa. Esimerkiksi J:n kanssa läksyjä tehdessä se ei koskaan usko jos sanon että "Toi kohta sun pitää korjata, siinä on virhe." Sen sijaan me odotellaan sitten aina iskää töistä ja vasta jos Nils sanoo, että "Juu, se pitää korjata" niin sitten alkaa pyyhekumi viuhuumaan. Saakeli! Tosin toi saattaa olla ihan vaan kokeiluakin - luovutanko vai huolehdinko oikeasti siitä että läksyt tulee tehtyä.

Aamuisin pitää olla myös tarkkana: onko opettaja antanut luvan raahata leluja mukaan vai onko se taas kokeilua. Ja Nilsille nyökätään, kun kuullaan että pitää laittaa sadevaatteet ylle, mutta heti kun iskän auton takavalot häviää näkyvistä niin multa kinutaan sadevaatteiden unohtamista.

Omille lapsilleen on yhteiskunnan silmin hyväksyttävämpää huutaa ja olla vihainen. Äitipuolen ei kuitenkaan ole sopivaa huutaa lapsipuolilleen –se tarkoittaa ihmisten mielissä valitettavan usein sitä, ettei äitipuoli todella välitä näistä tai yritä ansaita lasten hyväksyntää.

Miten siis olla auktoriteetti ilman "pahan äitipuolen" leimaa?


J + kainalokettu

Joskus on myös päiviä, jolloin on vaikea hyväksyä sitä, että tähän meidän elämään vaikuttaa ihmiset, jotka eivät kuitenkaan ole läsnä meidän arkipäivissä. Pari viikkoa sitten kuulin ekan kerran lauseen, joka alkoi: "Mutta kun äiti on sanonut että jos siellä niin myös täällä..." Siinä vaiheessa piti laskea kymmeneen ja todeta rauhallisesti, että nyt ollaan eri paikassa kuin äidillä. Onneksi aiheena ei ollut sen kummempi kuin nukkumaanmenoaika, ja tuonkin episodin jälkeen sain kuulla hieman pahoitellen, että "Nojoo, kyllä mä nyt halusinkin oikeasti mennä jo nukkumaan..."

Vaatii myös hieman aikaa tottua siihen, että pojat asuu meillä vuoroviikoin. Viikot ei jatku yhtenäisesti vaan aina perjantaisin tulee katkos - suuntaan jos toiseen. Voin vain kuvitella miten stressaavaa se on kahden tukipisteen välillä seikkaileville lapsille.

Nostan hattua niille, jotka saavat uusioperheen arjen sujumaan ongelmitta - varsinkin jos mukana on kummankin osapuolen omia lapsia. Tärkeintä olisi pitää huolta siitä, että parisuhteessa on kaikki hyvin, sillä sitten lapsillakin on kaikki hyvin.

Äiti- ja isäpuolen pitää tukea puolisonsa vanhemmuutta, mutta myös biologisen vanhemman on syytä ottaa huomioon puolisonsa tunteet sekä halun tai haluttomuuden osallistua uusperheen pyörittämiseen. Isäpuolten sekä äitipuolten omat tarpeet ja taidot jäävät usein taka-alalle ja heidän on vaikea löytää vertaistukea. ... Kokemukset ovat osoittaneet, että vaikeassa uusperheen parisuhdetilanteessa vertaistuki sekä jaetut kokemukset ovat kullanarvoisia.

Totta. Vaikka meillä on asiat ihan hyvin, olisi silti ihanaa jutella jonkun kanssa, joka on tai on ollut samassa tilanteessa. Tällöin omat ajatuksetkaan eivät varmasti kasvaisi välillä niin isoiksi möykyiksi vaan ne voisi viskaista ulos parin kirosanan saattelemina. Saakeli! Perhana!
Lainaukset Väestöliiton sivuilta.


***
Eräänä päivänä J alkoi pohtimaan sukunimijuttuja ja totesi, että
kyllä hänen sukunimessään on myös mun sukunimi.
"Nojaa, enpä tiedä. Kun ei me olla iskän kanssa edes naimisissa." Totesin mä.
"Niin mutta silti. Mun sukunimi koostuu iskän, äidin ja myös sun sukunimestä. Ja sun sukunimessä on mukana myös iskän sukunimi."
"Jaahas."



Thursday, March 7, 2013

barnerom

Nyt mulla on luvassa 3 vapaapäivää. Vaikka olenkin ollut paljon kotona alkuvuodesta niin nyt se tuntuu ihan erilaiselta, kun tiedän että maanantaina menen taas töihin. Olokin on paljon tehokkaampi! Aion siivota ja pestä pyykkiä - ja huomenna iltapäivällä suunnataan spinningiin kun pojat huristelee äidin luokse. Ollaan siis ihan kaksistaan viikonloppuna ja Nils ehdotti jos mentäis käymään sen kavereilla. Mä usutin sitä soittamaan eka, mutta ei kuulemma tartte: "Ne voi sanoa sitten ovella jos ei voikaan tulla kylään."

Nyt tuleekin kuvia siltä ajalta, kun Suomi-ikävä oli huipussaan ja mä kulutin aikaa laittamalla paikkoja uusiksi. Tällä kertaa oli vuorossa J:n huone elikäs barnerom. Väriohjeiksi sain punaisen, oranssin ja mustan. Oma punainen kello oli myös toivelistalla. Sitä piti hiukan muokata, sillä en hoksannut että siitä puuttui numerot ja nehän tarttee tietysti olla, varsinkin kun koko kellohomma on vasta harjoittelussa!

 Before 


 After 














 PS. Muistatteko kun kirosin tammikuun lopussa sitä norjan kielen koetta, jonka suullinen osuus meni ihan piloille? Sain eilen kirjeen, että tämä suullinen osuus on hyväksytty ja läpäisty!!! Alkaakohan mun onni pikkuhiljaa kääntyä?


good news!

Arvatkaa missä olen ollut?
Töis-sä!!

Pääsin töihin erääseen ruokakauppaan Mandaliin ja lisäksi tuuraan tarvittaessa putiikinpitäjää. Norjaksi henkilö taitaa olla nimeltään NK (Nestkommanderene). Jippi! Iso kiitos tästä kuuluu eräälle lähistöllä asuvalle suomalaiselle, joka osasi vinkata mulle mahdollisesta vapaasta paikasta. Syöksyin samantien CV:n kera kauppaan utelemaan vapaita töitä ja se kannatti. Vaikka työnhakustressi hävisi niin nyt tilalle tuli 24/7 paniikki siitä, että klaaraanko kielen kanssa ja mitä jos en yksinkertaisesti ymmärrä jotain juttua. Että jos tästä selvitään potkuitta ja ilman mahahaavaa niin tosi hyvä homma. 
Miten sitä keksiikiin aina uusia murehtimisen aiheita? Ja miksi heti ekana päivänä pitäisi osaa ja muistaa kaikki?

Tein viime viikolla myös pari vuoroa paikallisessa ruokakaupassa ja välillä tuli kyllä kylmät hiet pintaan kielen kanssa. Ensinnäkään en ymmärtänyt rööki/nuuskamerkkejä ollenkaan. Ei auttanut muuta kuin avata röökikaappi ja sitten mentiin järjestyksessä: "Tämä? Tämä? No entäs tämä?" Nuuskakaapin kanssa oli sama juttu ja äijät ihmettelivät miten en tiedä mitä valkoisia originaaleja he tarkoittavat. Bonuksena oli myös apteekkihylly ja asiakkaat, jotka kysyivät oikeaa lääkettä ties mihin vaivaan. Eräskin kysyi ratkaisua "happamaan makuun suussa." Jassåå...

Muuten, aiheesta "ulkomaalaiset työnhaussa" oli etusivun juttu tämän viikon Fædrelandsvennen-lehdessä. Eräs Armeniasta kotoisin oleva ja nyt jo 12 vuotta Norjassa asunut mies on etsinyt kaksi vuotta töitä pääsemättä yhteenkään haastatteluun (800 hakemusta). Hänellä on masterkoulutus Agderin yliopistosta ja hyvät arvosanat. Nyt hän on vaihtanut nimeään ja kokeilee jos se auttaisi asiaan. Yliopiston professori kommentoi, että "Suoraan sanottuna syy on hänen ulkomaalaisuudessaan." Artikkeli päättyi kysymykseen siitä, että kannattaako sitä edes opiskella jos töitä ei saa kuitenkaan.
Aihe sai jatkoa parin päivän päästä, kun Kristiansandin henkilöstöpäällikkö ja mm. Grimstadin kunnanjohtaja kommentoivat asiaa. Kristiansandissa on kuulemma sellainen sääntö, että työhaastatteluun pitää aina kutsua maahanmuuttajia jos he ovat päteviä. Samaan syssyyn todettiin, että tätä sääntöä ei seurata.


- - - - - - - -

Tässä parin vuoden takaisia tunnelmia Vigelandsparkista, Oslosta:




Monday, March 4, 2013

broren til

Telkusta tuli syksyllä ohjelma nimeltä Karl Johan. Isännät Erik Solbakken ja Hasse Hope istuskelivat Oslon keskustassa ja rupattelivat ohikulkijoiden kanssa. Ohjelmassa oli erilaisia osuuksia ja mun mielestä paras niistä oli 'Broren til': ihmisiltä kysyttiin jotain ajankohtaista asiaa samalla kun toinen juontajista pukeutui haastateltavaksi ja esiintyi sitten tämän veljenä/siskona.

Tässä klipissä ainakin toi viimeinen hahmo ja hiustyyli on saatu osuvasti matkittua ;)
Hauskaa viikkoa!